Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, pääsiäinen oli viime viikonloppuna ja me vietettiin sitä E-P:llä. Pääsin pitkästä aikaa viettämään ihan perinteistä pääsiäistä, eli katsomaan kokkoa ja ihmettelemään palavaa noitaa :) Täällä Keski-Suomessa kun eivät moisen hienon perinteen päälle ymmärrä mitään! Kyllä Isojoella sentään osataan! Niin hienon kokon olivat nimittäin ainakin möykkyläiset saaneet aikaiseksi, että ilo oli sen palamista katsella. Harmi, vaan että ilta päättyi sitten siihen sormuksen etsimiseen heinäpellosta, ja selväähän se oli, että ei sitä sieltä löytynyt, vaikka vielä seuraavana päivänä sitä käytiin etsiskelemässä... :( Tässäpä kuitenkin kuvina meidän pääsiäisen kulku.

Lauantaina käytiin siis ihailemassa Möykyn kokkoa.

Ja osasihan siitä nauttia myös ihmispaljouteen totuttelemaan lähtenyt Ruuti, jota kiinnosti kokon sijaan ehkä enemmän kaikki paikalta löytyneet kepit...

Innostuihan se Ruutikin lopulta pääsiäiskokon taikauskoisesta tunnelmasta ja esitimme yhdessä oman taikatanssimme karkoittamaan pahoja henkiä!

Riehakkaan illan jälkeen seuraava päivä otettiin vähän rauhallisemmin ja maltettiin pysähtyä ihmettelemään Pohjanmaan lakeuksia ja peltoaukeita.

Millillehän nämä seudut ovat tuttuakin tutumpia jo nuoruusvuosilta. Nyt Milli kuitenkin muisti, että Isojoen vesi on vielä aika kylmää näin keväällä, ja tyytyi muistelemaan pulahduksiaan rannalta.

Vaikka tänäänkin on satanut räntää ja keli on muutenkin ollut kovin harmaa, ainakin viime viikonloppuna aurinko paistoi niin lämpimästi, että oltiin jo ihan kevätfiiliksellä! On se kevät vaan mahtavaa aikaa!

Vaikka onhan keväässä huonotkin puolensa, ainakin siitepölyallergikkojen kannalta... Isojoella kun kevät oli jo näin pitkällä...

Etelä-Pohjanmaan peltoaukeiden ja lakeuksien jälkeen piti meidän käydä maanantaina kotiin palattuamme kiertämässä vähän Keski-Suomen mäkisemmissä metsämaastoissa. Maanantaina taisi olla viimeinen hankikantokeli täällä päin ja metsässä olikin mukavan helppo kulkea. Ruuti ainakin tuntui nauttivan metsästä löytyvistä hajuista ja olikin ihan hyvä, että Milli oli henkisenä tukena mukana, koska ilman sitä Ruuti olisi saattanut unohtua liiaksikin hajujen mukaan ja metsälenkistä olisi saattanut tulla suunniteltua pidempi reissu... ;)

Tämän viikonlopun jännitysmomentti liittyykin sitten koripalloon, kun muutaman tunnin kuluttua alkaa Huima - Catz 2. finaaliottelu. Huimahan voitti jo ekan ottelun, vaikka sitä ei ehkä ihan odotettukaan, joten pakkohan sitä on lähteä Liikuntatalolle kannustamaan!

Sain aikaiseksi alustavasti muotoilla uusia kotisivuja Weebly.comissa. Sivut ovat vielä täysin keskeneräiset, mutta jatkossa sivut löytyvät luultavasti osoitteesta minros.weebly.com

Miten voikin ärsyttää näin paljon! Monen vuoden jutut ja päivitykset ihan hukkaan! Mun kotisivut ei oo toiminu lähes viikkoon ja ilmeisesti kaikki muutkin terrieri.net-sivustot on kadoksissa. Joku sitten heitti ilmoille, että oisko koko pulju menny nurin ja siltähän se nyt vähän vaikuttaa! Ainakin mikäli uskomme ytj:n lahjomattomia rekisteritietoja... Just perjantaina ehdin maksaa käyttömaksun, päivittää sivut ja sain Ruutinkin kuvat lisättyä, niin lauantaina sivut lakkas toimimasta! No. Eipä mulla nyt ole aikaa aloittaa uusien sivujen tekemistä ihan äkkiseltään, joten Minros-kennelillä ei nyt sitten ole kotisivuja ainakaan hetkeen aikaan.

Meidän kuulumisia netin välityksellä löytyy nyt siis vain täältä blogista. Harmittaa niin vietävästi, että ei tähän tällä hetkellä nyt muuta pysty sanomaan. Niin paljon työtä meni kankkulan kaivoon...

Vihdoin ja viimein sain siirrettyä kuvia koneelle ja nyt päästäänkin esittelemään meidän perheen uusi jäsen: pohjanpystykorvanarttu Ruuti! Ruuti siis muutti meille maaliskuun ekana päivänä ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita on sen jälkeen riittänyt yllin kyllin! Tässäpä pieni kuvakollaasi meidän päivien kulusta :)

Aamut meillä alkaa nykyään hammastarkastuksella ja onhan se tärkeää, että hampaat pysyvät kunnossa!

Mutta kun se Mosku on niin korkeella, että ei sinne suuhun meinaa kunnolla nähdä. Siksi pitää ottaa etutassuilla kovemmat otteet ja Moskun laskeutua alemmas.

Kun kevät on alkanut hiljalleen saapua ja aurinkokin näyttäytyä, on koirien kanssa ihanaa käydä jäällä kävelemässä.

Mutta on siellä paikoitellen niin pirun liukasta!

Onneksi hankikannoilla pääsee etenemään kevyesti ja vauhdikkaasti!

Ja kun on koko päivä painettu täysillä, niin illan tullen väsymys vie voiton sitkeimmästäkin sissistä...

Meillä oli eilen mukava reissupäivä, lumisateesta ja tuulisesta ajokelistä huolimatta. Lähdettiin aamupäivällä ajelemaan Vierumäelle katsastamaan EM-kisatunnelma ja hienostihan siellä ainakin noin ulkopuolisen silmin näytti asiat sujuvan. Toivottavasti kaikille paikallaolleille jäi kisoista positiivinen mieli, vaikka Suomen menestys jäikin täysin riistamaaliampujien varaan. Onnittelut siis kaikille tuoreille EM-mitalisteille! Harmitti vaan, kun paikalla ei ollut näytteilleasettajia paikalla ainakaan meidän aikanamme muita kuin Sauer ja aseiden merkkihuollot. Olisin kovasti toivonut pääseväni shoppailemaan lajin erikoistuotteita... Sainpahan kuitenkin aseeni huollettua, joten hyödyllinen reissu siinäkin mielessä. Ja olihan se miesten ilmakiväärifinaali aivan uskomattoman jännä ja tiukka kilpailu!

Finaalien jälkeen suuntasimme Pösön kohti Hollolaa ja käytiin pikku karvapalleroita katsomassa ;) Pentukuume kyllä nousi illan mittaan jo hurjiin lukemiin, mutta vielä vähän pitäisi jaksaa odottaa... Meillä on vain vielä yksi kovin vaikea tehtävä edessä - nimi.

Sepi tarkasti aamulla meikäläisen naaman ja kuulemma kaksi ryppyä oli yön aikana ilmestynyt lisää. Noh, vanhuus ei tule yksin!

Mosku osallistui toissaviikolla Kannonkosken kahden viikon ajokokeeseen ja niinhän siellä vaan hienosti kävi, että Mosku keräsi pisteet 79,71, jotka oikeuttavat ykköstulokseen! Voiko siis ajokoeura paljon tuon paremmin alkaa? ;)

Meillä sen sijaan SM-kisoista ei erityisen hienoa menestystä tullut, kun Sepi ampui tuloksen 573 ja minä peruskisassa ihan hyvän 389 (kahdella kasilla!), mutta finaali jännitti aivan kamalasti ja tulos oli sen mukainen. Finaalia olen ampunut edellisen kerran kesällä, joten pitäisi kai tuota päästä vähän useammin treenaamaan... Finaaliin lähdin kahdeksannelta sijalta, joten onneksi hävittävää ei sijoituksen suhteen ollut ;) Nuo SM-kisathan oli kyllä suoraan sanoen huonoiten järjestetyt SM-kisat, missä minä olen ollut. Ikävää sanoa näin, mutta sellainen kuva minulle niistä jäi. Järjestäjät olivat keskittyneet ehkä liikaa siihen, että kyseessä on kenraaliharjoitus EM-kisoja varten ja siten ehkä unohtui, että kyseessä olivat kuitenkin SM-kilpailut... Jos palkintojenjaot suoritetaan Areenan pimeimmässä nurkassa, niin kyllä siitä on SM-kisojen arvokkuus kaukana.

Toisaalta taas tuntuu, että harrastamisesta halutaan tehdä aina vain vaikeampaa tavalliselle kansallisen tason ampujalle, joita kuitenkin lajin harrastajista suurin osa on - harrastajia, jotka harrastavat omaksi ilokseen ilman sen suurempia kansainvälisiä tavoitteita. Kun nykylainsäädäntökin on vaikeuttanut ampumaurheilua jo reilusti, niin miksi ampumaurheilijoiden oma liitto, jonka minun käsittääkseni pitäisi ajaa harrastajien etua, haluaa hankaloittaa harrastamista vielä lisää!? Minun pieneen pääkoppaani tämä ei jotenkin vain mene... Lähinnä harmittaa se, että tiedän monien jääneen SM-kisoista pois tiettyjen tiukennusten takia, vaikka muuten intoa ja haluja osallistua olisi ollut. Ja harmittaa sekin, että niin monet nuijivat uudet varusteensa, kun niistä on juuri maksanut itsensä kipeäksi.

En väitä vastaan siinä, että kaikilla pitää tietysti olla sääntöjen mukaiset varusteet, jotta tilanne on tasapuolinen kaikille, mutta kun varustetarkastus oli kaikkea muuta kuin tasapuolinen, kun huomattiin, että kiirehän tässä tulee. Päällimmäisenä minun mieltäni pahoittamaan jäi tiettyjen toimitsijoiden töykeä asenne urheilijoita kohtaan. Jos minun uusi takkini jää 0,2 yksikköä sallitun toleranssin rajasta, en mielestäni ole ansainnut vittuilua ja vihjailua siitä, että olisin aina ampunut "laittomilla" varusteilla. Tarkastukseen mennessäni kun sanoin heti itse, että kyseessä on uusi takki, jolla en ole kisoja ampunut ja jonka tiedän olevan vielä liian jäykkä, mutta haluan tietää mistä ja miten paljon minun tulee vielä takkia pehmentää, jotta se olisi sääntöjen mukainen.

Lisäksi kun laitteiden käytössä selvästi oli vielä opeteltavaa, toimitsijat olisivat tietyissä tilanteissa voineet käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Jos ampumahousujen vyötärönauha on niin löysä, että se menee itsestään ruttuun, se tuskin on liian jäykkä! Ja kun kohteliaasti totesin, että tuollainen laitteen näyttämä lukema ei voi pitää paikkaansa, vaan pyysin kokeilemaan mittausta samasta kohdasta uudelleen, sain korotetulla äänellä vastauksen, että housuni eivät tule menemään mittauksesta läpi koko päivänä. Kun uudelleen pyysin uusintatarkastusta täsmälleen samasta kohdasta ja lopulta sain toimitsijat siihen suostumaan, tulos oli peräti 2-kertainen vaadittuun alimpaan arvoon. Tietysti anteeksipyyntö tms. olisi ollut siinä tilanteessa mieluista vastaanottaa, mutta tapaus tuntui vain lisäävän negatiivista suhtautumista minua kohtaan.

Toivottavasti siis parannusta tapahtuu niihin tuleviin EM-kisoihin, sillä SM-kisoista lähtiessä oli kyllä paha mieli. Tuloksestani ja sijoituksestani olen erittäin tyytyväinen, sillä niiden suhteen ylitin tavoitteeni, joten jostain muusta se ruskea maku suuhun jäi.

Niin se vaan taas uusi vuosi pyörähti käyntiin ja näyttää siltä, että tänäkin talvena se talvi kuitenkin tulee, vaikka se antoikin odottaa itseään! Nytkin ulkona sataa lunta taivaan täydeltä ja pakkasta on peräti 4 astetta!

Välipäivinä käytiin perinteisesti ampumassa ja Jalasjärveltä kotiin tullessa piti poiketa Keskisillä. Se olikin poikkeuksellinen poikkeus, kun jopa ostettiin jotain! Kotiin päästyämme ihmettelin kuitenkin, että mitä Sepi olikaan mennyt ostamaan, kun pöydältä löytyi tällainen hintalappu...

Antero paljastui lopulta lumicamo-toppa-asuksi, joten sen suuremmasta fetissistä ei ollut kyse

Milli ja Mosku aloittivat vuoden leppoisasti loikoillen. Tuo peti taitaa vaan jäädä pieneksi, jos sinne parin kuukauden kuluttua on tunkemassa vielä yksi karvakorva...

Niin se vaan tämäkin vuosi on kohta lusittu. Fiilikset ei näin joulun jälkeen ole ihan katossa, kun Millin pentueelle kävi miten kävi. Kaksi pentua syntyi kuolleena, joten pentujen temmellystä ei meillä nyt nähdä. Milli alkaa olla jo ihan oma itsensä, eikä pentujakaan tarvitse enää etsiä ihan joka nurkasta, joten valoisammalta näyttää jo.

Sain kuin sainkin jouluksi valmiiksi jo lähes 1,5 vuotta sitten aloittamani lahjan Savonlinnan pikku-prinsessalle :)

Käsitöiden tekeminen on ollut melko pitkissä kantimissa, mutta onpahan viimeinen vuosi ollut kyllä niin kiireinen, että aikaa ja intoa ei vain ole riittänyt. Nyt onkin tuntunut ihan mahtavalta, kun on saanut olla vain kotona! Tämä loma tuli tarpeeseen, kun kesälomakin jäi kokonaan pitämättä.

Nyt on kilpailukausikin avattu ja aika tasaista on ollut tulostaso tähän asti. 385 tuntuu olevan tämän syksyn perustulos. Vaikka Äänekosken sarjakilpailuissa olenkin saanut aikaan jo ihan mukavat 388 ja 391. Tästä se lähtee :) Sepikin sai uuden ilmakiväärin, joten kunhan sen kanssa pääsee sinuiksi, niin eiköhän silläkin ala tulosta tulla!

Meillä kävi lauantaina kivoja vieraita, kun Savonlinnan porukka piipahti kylässä. Saapa nähdä miten suuren ilotulituksen ne meille järjestää ens viikonloppuna, kun mennään vuorostamme siellä käymään, kun mehän järjestettiin Äänekoskelle ilotulitus ihan vieraitamme varten ;) Kyseessä oli kylläkin uuden Citymarketin avajaisilotulitus, mutta ei sitä tartte vieraille kertoa! :D

Eilen Alavuden kisoista tullessa poikettiin Keskisillä ja sain vihdoin ostettua sen tulostimen, jonka ostoa olen suunnitellut viimeiset 5 vuotta... Nyt voikin tulostella myös ihan kotioloissa, eikä tartte enää vaivata kaikkia sukulaisia ja naapureita eikä kuluttaa koulun tulostuskiintiötä.

Minähän en ole mikään varsinainen hortonomi, mutta olenko ihan väärässä, jos väitän, että tämän ruusun pitäisi kukkia pikemminkin äitienpäivän aikoihin? Ilmeisesti lämmin syksy on herättänyt sen kukkimaan tai sitten se on saanut nuhteita tasa-arvovaltuutetulta ja kukkiikin nyt siis myös lähestyvän isänpäivän kunniaksi!

Mediassa on taas ollut esillä huonoissa oloissa elävät siat ja mietinkin, että mitähän mahtaisivat aktivistit sanoa, saatika Evira, jos Suomen teillä näkyisi tällaisia kuljetuksia... Kiinan teillä nimittäin samanlainen kuljetus oli myös lehmillä, mutta siitä en valitettavasti ehtinyt kuvaa nappaamaan.